Sairaana saarroksissa

Eilen illalla olin todella flunssainen, mittari näytti kuitenkin vain 36,8 astetta, vaikka olo oli surkea. Tänään aamulla purin hammasta, vedin nelisatasen buranan ja lähdin kouluun. Koulussa pinnistelin matikan tunnin, ja koko tunnin oli fiilis ettei suju. Nää yhtälöt ei muutenkaan ole se kaikkein helpoin asia matikassa. Vielä kuitenkin purin hammasta ja menin enkun tunnille.Tunnin jälkeen sitten päätin, etten jaksa olla, kun päätä jomotti, ja olo oli muutenkin surkea ja lähdin sitten kotiin.

Nyt olen sitten nukkunut, ollut tietokoneen uhrina ja valittanut oloani. Ei kovin mahtavaa. Nyt taas särkee päätä ja mietin pitäisikö taas ottaa burana ja lähteä sängyn pohjalle. Ehkä mäkin täältä joskus palaan takaisin elävien kirjoihin.

Mikä minusta tulee isona?

“Mikä sinusta tulee isona?” - on kysymys, jonka varmasti jokainen on joskus kuullut, ja johon ei millään voi tietää vastausta, ja mikä tuottaa itsessä monenlaisia tunteita, negatiivisia tai positiivisia.  Itse tyydyn usein tuon kysymyksen kuullessani toteamaan etten ole ennustaja, mutta välillä käännän kysymyksen toisin päin, mikä sinusta tulee tai mikä sinä olet? 
Itse en todellakaan osaa sanoa, mikä minusta tulee isona, ja olen vahvasti sitä mieltä ettei tarvitsekaan. Kuitenkin, minulla on myös unelmia tulevaisuuden varalle, ja kaveriporukassamme juttelemme usein tulevaisuudesta. 

Tammikuun alussa huomasimme, että peruskoulu on jo puolessa välissä. Enää vuosi ja sitten pitäisi jo hieman raottaa verhoa ja tietää mitä haluaa elämältään. Lukioon olen päättänyt peruskoulun jälkeen mennä, mutta sitten herää kysymys, mihin lukioon? Vaihtoehtoja tosiaan on monia. Toisaalta kiinnostaisi lähteä musiikki- tai matikkapainotteiseen lukioon Jyväskylään, mutta toisaalta tekisi mieli jäädä vielä kotiin Jämsään ja käydä Jämsässä lukio, mikä varmasti olisi se helpoin vaihtoehto.  Sitä paitsi, lähtö Jyväskylään lukioon tarkoittaisi samalla muuttoa Jyväskylään, olenko siihen valmis? Tällä hetkellä ainakaan en.  Ja, lopuksi, mistä sitä edes tietää, että menenkö sittenkään lukioon.

Ensimmäinen tulevaisuuden haave on päästä vaihto-oppilaaksi. Idea on itänyt jo vuosia mielessäni ja into kasvaa koko ajan. Tietysti, vaihto-oppilaaksi lähteminen vuodeksi tarkoittaisi kaiken jättämistä Suomeen, mutta uskon, että se olisi sen arvoista. Unelmamaa olisi tällä hetkellä Kanada tai sitten Islanti. Islannissa olisi kyllä sitten se kieli. Enhän minä islantia osaa sanaakaan, ja olen laiska opettelemaan itsekseni mitään.   Mutta, ennen vaihtoon pääsyä, on edessä ensi kesänä kolmen viikon kielimatka. Enää reilu 140 yötä, ja sitten matkustan Kaisan kanssa Hastingsiin, Iso-Britanniaan.

Ammatteja on tullut myös mietittyä, ja useammankin ammatin valinta -testejä olen myös tehnyt. Tulokseksi on tullut vähän mitä milloinkin, niin kuin  linja-auton kuljettaja, pappi, kielenkääntäjä ja kelloseppä. Kaikki minut tuntevat tietävät, ettei minusta voisi tulla kielenkääntäjää, tai pappia. Mutta myös osumia on testeistä tullut. Yhtenä päivänä kun ynnäsin testien tuloksia, huomasin, että todella moni testi on suositellut minulle lääketiedettä. Ja sen seurauksena aloin kiinnostua alasta, ja nyt minua on muutaman päivän ajan kiinnostanut tulla lastenlääkäriksi. Toisaalta lastenlääkäriksi kouluttautuminen veisi lukion jälkeen vielä ainakin 12 vuotta, eli olisin iältäni yli 30 kun valmistuisin. Monia muitakin toiveita ja haaveita minulla on, ja on ollut, päällimpänä toimittajan ja arkkitehdin  ura, joista kumpikin ovat  jo hieman pitkäaikaisempia haaveita, ja ovat kyllä vähintään samalla viivalla lastenlääkärin kanssa. Pienempänä olen myös halunnut esimerkiksi kirjaston hoitajaksi ja tietysti prinsessaksi, niin kuin monet alle kouluikäisenä on halunnut.

Mikä sinusta tulee isona? Mistä sinä haaveilet?

Laskettelua

Lähdettiin tänään Annun kanssa ihan extemporee Himokseen, kun ratsastustunti oli peruttu erinäisistä syistä ja vaihtoehtona oli tehdä meillä kouluhommia. Sain siinä sitten koulusta lähtiessä mahti-idean, että lähetään Himokseen ja tunnin päästä oltiinkin sitten rinteillä. 

Laskettelu meni ihan hyvin, muutama kerta tuli moattua aika tyylikkäästi, kerran lensin kauniissa kaaressa turvalleni, Annu kaatui myös kerran tai pari. Mutta laskettelusta jäi kummiskin tosi hyvä fiilis, vaikka kaikki ei ihan mennyt putkeen kotiin lähdettiin hymyssä suin. Pari valokuvaa myös napattiin puhelimella. 

Kuuden kuvan kuvapostaus

Menin eilen Annulle, alkuperäinen tarkoitus oli ottaa paljon hyviä ja erilaisia kuvia ulkona. Lopputuloksena 80 tylsää ja samanlaista valokuvaa, joista nyt sitten kokosin iloksenne tällaisen kuvapostauksen tyngän, koska niin taisin luvata. 

Se hetki kun...

...kaikki menee vähän päin mäntyä...

...haluaisi osata ranskaa...

...haluaisi Lontooseen...

...ei voi lopettaa nauramista...

...on täysin hiljaista...

...kävelee metsän hiljaisuudessa...

...tietty musiikki kuvaa olotilaa aivan täydellisesti...

...mikään ei kiinnosta...

...oppii viimein piirtämään ihmisen...

...haluaisi olla vielä pieni...

...toivoo että asuisi toisella planeetalla...

Tää nyt oli tämmönen ihme fiilistelypostaus. c:

Seitsemän päivää

Maanantaina taisi olla aika normaali päivä. Illalla oli ratsastustunti, jolla oli hieman erilainen kokoonpano, kun tunnilla oli minä, Kiia ja Emppu. Annu siis tyytyi polvensa takia kuvaajan rooliin. Menin Jokella, Emppu Pintuksella ja Kiia Kassulla. Jokkehan ei kuulu lempihevosiini, ja en kyllä sitä osaa yhtään ratsastaakaan. Tunnissa ei mun osalta ollu paljon kehuttavaa, muilla meni ihan hyvin :) 

Tiistaina olin Aramarassa kuvaamassa yhden kaverini tuntia. 

Keskiviikosta en oikein muista mitään muuta, kun että mulla oli huono olo koko päivän, ja illalla kun mittasin kuumeen, niin kuumeessahan mä olin. 

Torstain ja perjantain olin sitten kipeänä kotona, Annu kävi kumpanakin päivänä meillä tuomassa mulle läksyt. Aika meni sit oikeastaan nukkuessa ja telkkaria töllöttäessä, kun ei oikein mitään pystyny tekemään, kun alkoi heti sattua päähän. 

Eilen, Lauantaina aloin olemaan jo hieman kunnossa. Tein suuren kasan läksyjä ja kävin hieman keskustassa pyörimässä. Mitään kummempaa ei kuitenkaan tarttunut mukaan.

Tänään, Sunnuntaina heräsin vähän ennen kymmentä. Ihan kohta olisi tarkoitus lähteä Annulle ja ideana oli lähteä valokuvaamaan, kun pakkastakaan ei enään ole hirveästi. Toivon mukaan saatte tässä sitten kuvapostausta meidän kuvailuista :) 

Kompurointia ja ihan sekoja asioita.

Terve taas. Tää viikko on ollut tapahtumia täynnä :DD Maanantaina oltiin normaalisti Touhussa ratsastamassa . Iida Pintuksella ilman satulaa ja minä Jokella satulan kera. Tiistaina koulussa oli ihan siedettävä päivä, ja silloin rupes tuntuu että ei mitään lomaa oo ollukkaa. Keskiviikkoaamuna olin kirjaston kohdalla kävelemässä Iidalle, josta mentäisiin yhdessä kouluun. Tie oli ihan jäässä ja mä vedin polvilleni kävelytielle ja oikea polvi sai kovemman sorttisen tärsky ja nyt olen Iidan mukaan puolivammane. Nyt oon koko viikon kävellyt nilkuttaen kun en saanut kyynärsauvoja ensiavusta (onneks, mä en jaksa niitä xD) Tänään olin koulun jälkeen hetken aikaa Iidalla ja mietittiin millä järjestöllä, millon ja minne voisi lähteä vaihtariksi. Viikolla oon piirtänyt ihan hullun paljon ja tänäkin iltana on tullut piirettyä paljon. Tällä hetkellä on neljä piirrosta kesken.

Joululomalla aloitin kattomaan vihdoin Doctor Who'ta ja jaksoja oli tallennettuna ihan kiva määrä. Jopa pikkuveli ja -sisko kattoivat sitä vaikka eivät tajunneet varmaan pätkääkään koko ohjelmasta. :D Mä kyllä hurahdin tähän sarjaan ihan täysin joululoman aikana. *viheltelyä*

Tällä hetkellä oon 11. tohtorin jaksoissa, mutta oon kattonu 9. ja 10. tohtorin jaksoja myös ja ne on ihan parhaita :DD

Iida on jo tajunnut että oon hullaannut Doctor Who'n, mutta Emppu ja Kiia ei ihan vielä (varmaankaan.)

Mutta, mä meen nyt kattomaan The Voicea ja syömään karkkia mitä mulla on tuolla jossain. Moros :3

Haaste

Haaste:

x Haasta neljä blogia
x Kiitä Haasteen antajaa: Kiitos Emppu!
x Yritä haastaa sellaisia blogeja, joilla on vähemmän lukijoita
x Vastaa kaikkiin kysymyksiin
x Haastan;

1. Miksi aloit pitää blogia?
Annu: Eka blogi lähti siitä, kun oli tylsää ja päätin haastaa itteni että jaksanko pitää sen pystyssä :D
Iida: Tuntui, että kaikilla oli blogi, ja sitten keksimme, että teemme yhteisblogin, ja tietty aluksi Annukin painosti tekemään blogin. :D

2. Oletko kilpaillut ja millä tasolla?
Annu: En ole.
Iida: Jos joitain leirikisoja ei lasketa, niin ei ole tullut kilpailtua.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Annu: melkein 8 vuotta, vakituisesti 7v
Iida: n. 6,5 vuotta

4. Koulu vai esteet?
Annu: Molemmat, esteet on ehkä mieluisimpia, mutta koulukin menee.
Iida: Tykkään molemmista. Koulusta olen alkanut tykkäämään enemmän ja enemmän, mutta esteet tuovat aina mukavaa vaihtelua. Mutta ehkä olen enemmän kouluratsastaja.

5. Valmennus vai kilpailut?
Annu:Valmennus.
Iida: Valmennus.

6. Poni vai hevonen?
Annu: Hevonen.
Iida: Hmm.. Pieni hevonen, muttei kuitenkaan poni.

7. Onko sivulla hoito-, vuokra- tai oma hevonen?
Annu: Ei ole.
Iida: ei.

8. Oletko hypännyt kiinteitä esteitä?
Annu: Kaatuneen puunrungon yli.
Iida: jotain oon ehkä joskus hypännyt, mutten isompaa.

9. Lempi hevosrotu?
Annu: Suomenhevoset! Ja sitten kaikki vähän raskaammat, esim. pohjoisruotsinhevoset on ihania :'3
Iida: Suomenhevonen! Ne vaan on niin mun makuun.

10. Korkein este, mitä olet ikinä hypännyt?
Annu: Varmaankin 70cm, saattaa olla 80cm.
Iida: Oisko ehkä sellaset 70cm?

Vuoden ensimmäinen viikonloppu

Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin, alkuviikko oli normaalia perus lomailua, mutta sitten loppuviikosta alkoi tapahtua. Torstaina menin Hämeenlinnaan mummolaan, ja perjantaina jatkoin matkaa Tuusulaan, ystäväni Kaisan luo. Ja siitä alkoi kyllä aivan paras viikonloppu!

Kaisa tuli minua vastaan juna-asemalle, Keravalle, josta myöhemmin Kaisan äiti tuli meidät hakemaan ja menimme niille. Kaisalla oli sopivasti rästi ratsastustunti samana päivänä, joten pääsin Kaisan kanssa tallille. 

Shettis tamma Retu

Vuonis tamma Vanilla

Kaisan sen päivän ratsu, DWB tamma Donna

Illalla tulimme takaisin Kaisalle, katselimme kuvia, kävimme saunassa, olimme tietokoneella ja söimme, ja yhtäkkiä kello olikin aamu kolme, jolloin rupesimme nukkumaan. 

Lauantaina heräilimme kymmenen aikaan, ja kävimme Kaisan koiran, Nupun kanssa pienellä lenkillä. Iltapäivällä lähdimme sitten Helsinkiin katselemaan, ja kiertelemään. Ostoksia ei tullut tehtyä, muuten kuin ostin yhden vihkon. 

Helsingissä Kaisa vei minut syömään sushia. En ollut ikinä syönyt sushia, ja suhtauduin aluksi aika suurella ennakkoluulolla tähän ruokaan. Yllätyin kyllä positiivisesti, vaikkei tästä uutta lempiruokaa tullut. Puikoilla syöminen aiheutti myös haasteita, niitäkään en ollut ennen oikeasti kokeillut. Tarjolla olisi ollut myös haarukoita, mutta vaikka Kaisa ehdottikin haarukan hakemista, pidin pääni ja räpelsin puikkojen kanssa, koko aterian ajan. 

Lauantai iltana katselimme Putousta. Olimme myös sen verran väsyneitä, että rupesimme nukkumaan "jo" yhden maissa. Tänään, eli sunnuntaina varasimme päivän valokuvaukselle. Otimme kuvia sisällä, ja sitten myöhemmin myös ulkona, ja tietty vietimme hauskaa! 

Neljän maissa lähdimme juna-asemalle, ja oli hyvästien aika. Jämsän rautatieasemalla, muutama tunti myöhemmin oli myös perhe vastassa ja illalla tapahtui vielä muutamia muitakin ihania asioita, joista kerron joskus toiste. Tällä hetkellä, olen onnellinen ja olen hymyillyt koko illan kuin Naantalin aurinko. 

Kiitos mahtavaakin paremmasta viikonlopusta Kaisalle!