Jännitystä lenkillä

Oon nyt vaihteeksi isällä viikonlopun ja päätin sit tässä iltapäivällä lähteä Apsun kanssa lenkille, ja sovittiin että isoäitini lähtisi perään vartin kuluttua ja nähtäisiin sitten jossain vaiheessa.

En oo täällä kertonut paljoa Apsusta joten tällein lyhyesti. Apsu tai Aapeli on 2,5 vuotias jämpti, joka on todella energinen ja iloinen kaveri. Uusia ihmisiä kohtaan se on vihainen, mutta kun se saa aikaa tutustua se on kyllä kuin paras kaveri. Se tykkää paljon rapsutuksista ja hellyydestä, mutta sen kanssa ei saa alkaa leikkimään. Ei nimittäin ole kovin kivaa kun 30-40 kiloinen koira hyppää päälle..

kuva kesältä, joka on jo ollut täällä kerran esillä,
mutta mulla ei oo muuta kuvaa iPadill..

Mutta nyt takaisin asiaan. Apsu oli tosiaan (niin kuin aina) hyvin innoissaan lähdössä lenkille. Käveltiin reippaasti tietä pitkin. Kun oltiin kävelty n. 700 metriä ajattelin että voitaisiin katsoa hieman metsää, mihin lähti sellainen ns. tie, missä on mennyt jokin metsäkone. Lähdettiin sitä sitten eteenpäin ja yhtäkkiä huomasin että koira juoksi vähän matkan päässä ja kädessäni flexi, jonka pää oli jalkojeni juuressa. Hetkeksi hätäännyin, mutta sitten kutsuin iloisesti Apsua joka tuli heti häntä heiluen luokse. Olin ihmeissäni sillä koiralla oli panta kaulassa, mutta flexi oli kädessäni. Keskityin siinä kuitenkin pitämään innokkaan ja energisen koiran paikoillaan. Soitin nopeasti isoäidilleni, ja käskin häntä ottamaan toisen hihnan mukaan. Sen jälkeen aloin rapsutella Apsua, jotta sain sen rennoksi, ja pian koira makasi maassa pitkin pituuttaan ja aloin itse tutkia flexiä. Flexin lukko oli jumittunut auki, ja sain pitkään vääntää, ennenkuin sain sen taas toimimaan. Sitten se näytti toimivan aika normaalista, mutten siltikään pystynyt luottamaan siihen lukkoon, ja en voinut kuin ihmetellä miten se oli auennut ja jumittunut auki. Jonkin aikaa odottelimme ja sitten saimme isoäidiltämme toisen hihnan ja jatkoimme yhdessä matkaa. Isoäitini kääntyi takaisin yhdessä vaiheessa, kun me jatkoimme vielä matkaa ja otimme muutaman juoksu pätkänkin. Sitten käännyimme takaisin ja pääsimme turvallisesti kotiin asti.

Nyt olenkin sitten miettinyt että entä jos Apsu ei olisikaan tullut luokseni, vaan päättänyt ottaa jalat alleen? Tai jos koira olisi saanut jonkun hajun ja lähtenyt seuraavaan jälkiä tms.?  Jos koira olisi päässyt karkuun, olisi tunnin päästä ollut jo aivan pilkko pimeää, ja iskä Suomen toisella puolella. Kyllä sitten olisi ollut vaikeaa. Entä jos minulla ei olisi ollut puhelinta mukana? En nimittäin läheskään aina ota puhelinta mukaan kun lähden lenkille koiran kanssa. Tai jos kotona ei olisi ollut ketään joka olisi voinut tuoda toisen hihnan? Mutta, jossittelu on tosiaan aivan turhaa, ja tärkeintä että päästiin kotiin. Ja oon kyllä myös tosi ylpeä koirasta! Apsu oli niin nätisti. Tuli hetkessä luo ja jaksoi odottaa että saimme toisen hihnan.