Eilen aamulla heräsin yhdeksän maissa, kun siskoni toivat minulle karjalanpiirakan sänkyyn. Kymmenen maissa lähdin siskojen kanssa pihalle, jossa sitten touhusimme kaiken näköistä
. Lopuksi otettiin myös muutama kuva potkukelkkojen kanssa, ennen sisälle menoa.
Neljän maissa lähdettiin iskältä äitille. Viiden jälkeen tapahtuikin sitten jo kauan odotettu juttu,
nähtiin pitkästä aikaa Annun kanssa ja lähdettiin Sulolle syömään kebabit. Oli aivan sairaan ihanaa nähdä taas, kahden viikon tauon jälkeen ja juttu luisti loistavasti. Oon kyllä sitä mieltä, että tuo kahden viikon "tauko" näkemisestä vaan paransi meidän ystävyyttä. Vaikka mäkin olen erittäin sosiaalinen ihminen, niin mäkään en aina jaksa olla sosiaalinen ja mä tavallaan väsyn ihmisten seuraan, sitten musta tulee äksy kaikille. Sitten kun mä oon erossa kaikista ihmisistä mä tajuun taas kuinka tärkeitä ne oikeasti on mulle.
Oltiin tosiaan Sulolla syömässä, ja sen jälkeen käveltiin hetki Jämsän autiossa keskustassa ja sitten mun täytyikin mennä kotiin saunaan. Illalla katselin sitten televisiosta Putous Unicef -jakson, sekä Amazing Racen, jonka uudet jaksot starttasivat eilen.
Tänään heräsin aamulla jo seitsemän jälkeen, tunnin makailin sängyssä ja yritin vielä nukkua, mutta turhaan. Mua vaan ei nukuttanut. Mä en tiedä mitä mulle on tapahtunut, sillä olen ollut erittäin aamu-uninen ihminen, ja oon nyt hiihtolomalla herännyt joka aamu ennen kymmentä. Tänään suuntana oli Himos, jonne lähdin Veeran kanssa vähän ennen yhtätoista. Tarkoitus oli päästä testaamaan uusia suksia ja tottua niihin hieman. Aloitettiin siis helpoista rinteistä, että sain tuntumaan suksiin. Kieltämättä laskeminen oli aluksi erittäin mielenkiintoista, sillä olihan noilla aivan erilaista lasketella, kuin edellisillä suksillani. Mentiin siinä sitten Pohjois-Himokseen ja jossain vaiheessa Annukin ilmestyi meidän seuraksemme. Lasketeltiin siinä sitten jonkin aikaa, kunnes kävi hieman köpelöksi. Tultiin Mukkelia alas ja Annu kaatui aika ilkeästi. Siinä sit oltiin ja ihmeteltiin. Aluksi jalka kesti painoakin, mutta sitten sillä ei pystynyt enää kävelemään. Veera kävi hakemassa ensiapu-pisteeltä apua, mutta eihän sieltä ketään tullut. Lopulta saimme apua. Lihas oli kai jalasta revähtänyt ja Annun vanhemmat tuli sitten jonkin ajan päästä hakemaan hänet kotiin.
Jatkettiin sitten Veeran kanssa vielä tunnin verran laskemista, ja käytiin siinä vielä vuorikahviossa syömässäkin. Sport Trackerin mukaan olimme kulkeneet 27,8km (yli 5km/h vauhtia) päivän aikana ja kiitäneet nopeimmillaan 64,5km/h. Keli oli ihan hyvä koko päivän, tuolihississä kyllä huomasi, että tuulta oli ehkä vähän liikaa. Eikä ihmisiäkään enää iltapäivällä ollut melkein yhtään. Neljän maissa lähdin kotiin. Nyt olen availlut hieman koulukirjoja, sillä itselläni edessä ensiviikolla luultavasti 4 koetta, sillä olin ennen hiihtolomaa olevan viikon pois ja silloin jäi rästiin äidinkielen ja fysiikan kokeet. Lisäksi ensiviikolla on keskiviikkona matikan ja perjantaina ruotsin kokeet. Katsotaan milloin kerkeän bloggailemaan teille uudestaan, toivon mukaan pian. Hei, hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti