Valamon huippu-padaa-kripari

Nuotiolla 

Jos pitäisi kertoa millainen oli meidän kriparimme Valamon luostarissa yhdellä sanalla, se sana olisi mahtava. 

Meillä oli ihan mahtava 34 leiriläisen ja 13 ohjaajan (mukaan luettuna pappi jne.) leiri, leiriläisiä oli saapunut  Valamoon väliltä Hämeenlinna-Ivalo, joten ihmisiä oli leirillä ihan joka puolelta suomea. Sää ei ollut mitenkään loistava, muutaman kerran ukkosti ja lähes joka päivä tuli vettä, mutta meininki oli silti loistava. Laitan tähän postaukseen katkelmia mun leiripäiväkirjasta, jota pidin ahkerasti koko leirin ajan. Saatte lisäksi myös joitakin kuvia. Kuvia tuli otettua 600, mutta niistä lähes kaikki ovat sellaisia mitä en halua tänne laittaa, vaan pitää itselläni muistona.  Varoitan vielä, tästä tulee kilometrin mittainen postaus, todella pitkä. Onnittelut niille, jotka jaksavat lukea tämän alusta loppuun saakka!

Minä ja huonekaverini Aino "hepan" selässä

Yleispiirteittäin meidän leirien aikataulu meni näin: 

7.30 herätys

8.00 aamupalvelus

8.30 aamupala

9.30 oppitunti tms.

12.00 lounas

13.-17.00 oppitunteja, ryhmiä, leikkejä tms..

17.00 Päivällinen

18.00 ehtoopalvelus, tai jotain muuta

20.00 iltapala

21.00 iltatoimet (vapaa-aika!)

22.00 iltarukoukset

23.00 nukkumaan

Anna, minä ja Aino

Sunnuntai 9.6.2013

Vähän harmitti Valamoon kriparille tullessani, kun olimme juuri hakeneet koiranpennun, Iivarin Outokummusta. Pentu makasi koko matkan Outokummusta Valamoon sylissäni, on se ihana!

Harmitus tänne tulosta häipyi kuitenkin aika pian, sillä jostain syystä tiesin jo ennen ohjelman alkua viihtyväni. 

Ja ainakin ensimmäinen päivä on ollut huippu! Meillä on huippu porukka, mulla huippu huonekaveri, jonka kanssa tulemme juttuun loistavasti ja kaikki on muutenkin huippua! 

Maanantai 10.6.2013

Aamulla meidät herätetettiin 7.30, puettiin ja mentiin sitten aamupalvelukseen kahdeksaksi. 8.30 pääsimme aamupalalle, kyllä maistui! Trapesassa on kyllä ihan huippu ruokaa. Sitten ysiltä oli kirkkotunti, jossa meidän pappimme kertoi meille paljon käytännön asioita kirkossa olemisesta. Sitten oli ryhmät, ja meiän ryhmällä oli vuorossa raamattukerho, jossa tutustuimme raamattuun jne. 

Sitten taas syötiin, meillä oli luostarikierros. Loppupäivänä sitten vielä syötiin, käytiin kirkossa, laulettiin, leikittiin ja kaikkee kivaa. 

Artturin tunnilla: 

"Ihminen loi jumalan... ... eiku.."

Täällä on porukka alkanut jo tosi kivasti hitsautua yhteen. Oon ite tutustunut jo tosi moneen kivaan tyyppiin. Kello on taas aika paljon, kohta kaksitoista, joten hyvää yötä! 

Tiistai 11.6.2013

Tänään herätys oli tuttuun tapaan puoli kahdeksalta, siitä sitten tuttuun tapaan kirkkoon ja aamupalalle. Tänään on juteltu hiuksista, Paavon (yksi ohjaajista) naama maalattiin, leikittiin kolmen kriparin kesken (yhteensä jopa 120 kriparilaista!)  ponileikkiä, pada-leikkiä, sekä virolaista parin ryöstöä, saunottiin, uitiin, harjoiteltiin resitointia, teimme muistelukirjat, juteltiin nukkumisesta, selvitettiin esirukoilijat, käytiin kauppa-autossa ja luin kirkossa tekstin pätkän resitoimalla! 

Keskiviikko 12.6.2013

Tänään on ollut taas yksi huippu päivä lisää. Ollaan leikitty, opiskeltu ortodoksisuutta, pidetty liturgia, käyty munkkien ehtoopalveluksessa, jossa oli hieman vaikeuksia kuulla mitä ne kertoivat, koska puhe vauhti oli melkoinen, leikitty lisää, syöty, tehty 'ilotulituksia',  naurettu hysteerisesti. 

Iltapalan vietimme aivan huippuseurassa (Aino, Anna, Sanni, Alisa, Markus, Iitu ja Artturi), eikä naurulta voinut välttyä. Tehtiin meidän pöydässä ilotulitus, ja pian muutkin pöydät tekivät perässä. Hauskin ruokailu koko leirin aikana. 

Torstai 13.6.2013

"Kun me ei enää saada kokoontua noissa huoneissa.. Tai siis eihän me olla koskaan saatukaan" 

Tänään teimme ristisaaton hautausmaalle, näimme Valamon johtajan Sergein, Laulettu iltanuotiolla, tehty ryhmähali, ja toinenkin iltarukouksien jälkeen, Anna muutti yöksi minun ja Ainon huoneeseen, sotkin matkalaukkuni shampooseen, ja samalla juhlamekkoni, 

"Voiks sä pelastaa mun mekon mun kaa?" -minä

"Mekon?!" - Meidän ensiapuvastaavamme Iitu

"Ku, mun mekko on täynnä shampoota..  tai siis siin on yks sellane iso tahra siinä ihan keskellä etumusta"

"Onko se sun juhlamekkos?"

-----

"Kyllä me ehkä saadaan tehtyä sille jotain"

Mekko episodiin liittyen, ei tehtykään tuolle mekolle mitään, vaan pyysin vanhempia tuomaan toisen mekon sunnuntaiaamulla, samalla kun he tulivat loppuliturgiaan ja -juhlaan. 

Perjantai 14.6.2013

Tänään oli hieman apeampi, eikä asiat innostanut samalla tavalla kuin ennen. Leirissä ei kyllä ole mitään vikaa. Ei mulla koti-ikäväkään ole. Onneksi juteltiin sitten illalla Iitun kanssa hetki kahdestaan, ja tuli sitten taas paljon parempi fiilis. Käytiin tänään myös saunassa, retkellä Lintulan luostarissa (johon kuului laivamatka Sergei-laivalla.), koko päivän tuli vettä, leikitty virolaista parin ryöstöä ja kaikkea muuta kivaa, laulettu, voitin läpsyssä, aamulla ei ollut aamupalvelusta, vaan menimme suoraan aamupalalle, otimme valokuvia, vietimme hauskaa ja katselimme maisemia. 

"Ja sitten teillä on ne ikonit mitkä te saitte sieltä Valamosta" - Markus, kanttori

hiljaisuus...

"Eiku siis täältä Valamosta" 

Anna muutti takaisin huoneeseensa, kauppa-auto kävi ja kello on taas myös hirveästi, joten hyvää yötä. 

Lintulan kirkko

Vietiin mun tekemä kortti Lintulaan :DD

Lauantai 15.6.2013

"Mistä riidat johtuvat?" 

"No, siitä että muut ovat väärässä"  

Tänään on ollut taas kiva päivä, ensimmäisellä oppitunnilla meinasimme kuolla nauruun, tunnin aiheena oli parisuhde ja seksuaalisuus. On olen itse kärsinyt jostain taudista, sillä en oo pystynyt syömään oikeastaan mitään , koska mua on oksettanut koko ajan. Lähdin sitten Vigiliasta illalla kesken kaiken pois, kun oli niin huono olo ja menin huoneeseen lepäämään. 

Meillä oli myös päivällä loppukoe, joka meni kyllä niin huonosti että naurattaa. Kirjoitettiin myös papereille jokaisesta leiriläisestä ja ohjaajasta jokin positiivinen asia. Nuo paperit saamme sitten huomenna. Sitten oli leirin viimeinen iltapala, viimeiset iltarukoukset kirkossa, luin psalmin 51 ja tänään nautin lukemisesta ihan täysillä, vaikkei se ihan täydellisesti mennytkään. 

Huomenna tää kripari sitten loppuu ja on kotiin lähdön aika. Harmittaa, mutta silti on kiva päästä takaisin kotiin. 

Minä ja kaimani Iida "Iitu"

Sunnuntai 16.6.2013

Hey, hey, hey

It's a beautiful day and I can't stop myself from smiling

Eilen illalla, tai no, viime yönä laitettiin herätys 'jo' 7.15. herättämään. Heräsin kuitenkin monta kertaa aamuyön aikana, ja kun Ainokin heräsi kuuden jälkeen, noustiin sitten. June kiharsi mun tukkaa ja perhekin tuli jo kahdeksan maissa, joten sain ajoissa mun mekkoni. Puoli yhdeksältä veimme valkoiseen vierasmajaan matkatavarat joita emme kerinneet viemään autoon. Kaikki olivat pukeutuneet hienoiksi, ja näki että kampauksiin oli nähty vaivaa, monet olivat varmasti heränneet jo todella aikaisin aamulla. Ennen kirkon alkua tuli otettua myös todella monet yhteiskuvat. 

Liturgia alkoi yhdeksältä, mulla oli aika huono olo, mutta sinnittelin kaikin voimin ja keskityin parhaani mukaan laulamiseen, jotta olisin unohtanut huonon olon. Kerran kävin liturgian aikana pihalla, mikä on kuitenkin hyvä saavutus minulta, jolle tuntuu tulevan aina huono olo kirkossa. 

Päivän ensimmäiset kyyneleet tulivat jo kerubiveisun aikana, on se vaan niin kaunis laulu. 

Kirkon jälkeen söimme ja varmistui, että soittaisin pianolla loppujuhlassa. Yritin epätoivoisesti syödä jotain, vaikkei siitä mitään tullutkaan. Meninkin sitten suoraan kulttuurikeskukseen, jossa ei ollut vielä ketään muuta. Harjoittelin ja soittelin siellä sitten flyygelillä. Soitin juhlassa Yiruman River Flows In You -kappaleen, ja sitä siis harjoittelin. Toisella tai kolmannella soittokerralla unohdin kokonaan miten yksi kohta soitetaan tuosta kappaleesta, yritin uudestaan, ei onnistunut. Paniikin poikanen hyppeli sisälle, kokosin kuitenkin itseni ja soitin kappaleen vielä kerran alusta ja nyt se onnistui. 

Minä ja June

Lähdin ulos ja sainkin sitten juosta ympäri luostarialuetta Ainon kanssa, lopulta olimme sitten viimeisiä kulttuurikeskuksella, vaikka ajoissa olimmekin. Loppujuhla ei kestänyt kauaa ja siihen mahtui muutama puhe, ohjaajien lauluesitys, todistusten jako, pari yhteislaulua, sekä se minun soittoesiintymiseni. 

Todistusten jaon jälkeen oli mun vuoro. Suurelle Screenille ilmestyi mun nimi, ja kappale. Mun jännitys oli asteikolla 1-10 noin 20. 

Ensimmäiset tahdit. Käteni tärisivät, ajatukseni laukkasivat minua katsovissa silmäpareissa.  Kun kohta, jonka olen nimennyt kertosäkeeksi tuli, en enää miettinyt yleisöä, hymyilin, nautin ja annoin musiikin viedä. Ja kaikki sujui. En kuullut mitään muuta kuin flyygelin äänen. 

Vielä viimeiset tahdit ja loppusointu. Sitten hetken kaunis hiljaisuus. Nousen ylös ja poimin toisen korkokenkäni lattialta. Aplodit alkoivat ja ne olivat valtavat. En valehtele, jos sanon että taisin saada koko juhlan suurimmat aplodit, suurimmat aplodit mitä olen ikinä saanut. Harva varmaan uskoo, että esiinnyin silloin flyygelin/pianon kanssa toista kertaa, ja esitin tuon kappaleen ensimmäisen kerran ikinä. Myöhemmin sain kuulla, että sain koko salin liikuttumaan, ja monet olivat kuvanneet kameroillaan esitystäni ahkerasti. 

Juhlan jälkeen oli lopulta viimeisten jäähyväisten aika. Karu tosiasia on se, ettemme tule koskaan enää näkemään toisiamme täysin samalla porukalla, sillä aina on joitain jotka eivät jatkiksellekkaan pääse. Monet halit ja kiitokset tuli annettua ja sitten oli aika lähteä kotiin. 

Nyt allekirjoitan täysin lauseen: 

"Kripari on leiri, jolle kukaan ei halua mennä, eikä kukaan halua lähteä pois".

 Tiedän myös muuttuneeni leirin aikana paljon, nyt olen ylpeä siitä että olen ja saan olla ortodoksi. Ja onhan kotonakin muuttunut paljon, nyt täällä juoksee neljä paria tassuja enemmän, kuin ennen leirille lähtöäni. 

Nyt jälkeenpäin ajateltuna tajusin, että olisin voinut jakaa tämän postauksen kahteen osaan ihan suosiolla, mutta tehty mitä tehty, nyt vain toivon, että joku jaksaa lukea tämän.