Hastings 2013: Englantia hengittäen

 Keskiviikko iltapäivällä meidän lentomme laskeutui Suomeen hieman viiden jälkeen, perhe tuli vastaan lentokentälle ja sieltä lähdimme sitten ajelemaan kohti Jämsää. Pauliina (ohjaajamme) tuli mun kanssa samalla kyydillä, kun asutaan samalla suunnalla. Matkaan sisältyi myös käynti mummolassa Hämeenlinnassa ja kotona oltiin lopulta kymmenen jälkeen illalla. Keskiviikko-torstai välisenä yönä nukuin reilut neljätoista tuntia, ja silti väsytti. Ette voi uskoa, kuinka hyvältä ruisleipä ja puuro maistuu aamupalalla, kun on kolme viikkoa syönyt aamupalaksi vehnä- tai paahtoleipää ja mansikkamarmeladia. Tänään en saanut jäädä enää makoilemaan sänkyyn, vaan täyttelin muuttolaatikoita.  Mutta, joo vaihdetaan aihetta. Oon ajatellut tehdä teille muutaman postauksen (eli 7 kpl) kielimatkasta ja jakee ne eri aihealueisiin. Tän ekan postauksen aihe onkin eläminen kielimatkalla, ja siihen kuuluu siis aikataulut, kaikki "rutiinit" jne. Mutta paremmin saatte tietää jos jaksatte lukea tän postauksen. Lisään myös joka postaukseen kuvia, jotka toivon mukaan liittyvät postauksen aiheeseen, mutta jos ei, niin ainakin kielimatkaan! Sillä mut tuntien, te tiedätte, että oon ottanut kuvia matkan aikana ihan hirveesti. Mutta, nyt itseasiaan.

Suurin vihollisemme kielimatkalla

Kun mentiin Englantiin, matkustettiin ekana päivänä monta tuntia Hastingsiin Lontoosta bussilla. Hastings:ssa meille annettiin pinkka papereita käteen, näytettiin meiän isäntäperhe ja se oli menoa sitten. Me ei tiedetty mistään mitään, istuttiin meiän isäntäperheen autossa ja ihmeteltiin vääränpuoleista liikennettä. Mutta me sopeuduttiin Hastingsiin ja meidän perheeseen todella nopeasti, jo toisena päivänä meistä tuntui siltä, kun oltais asuttu jo vaikka kuinka kauan Hastingsissä, vaikka tosi asiassa oltiin oltu siellä vasta n. 24h.
Mä rakastan Hastingsia kaupunkina, se oli ihanan kotoisa ja kaunis kaupunki. Mun mielestä se oli ihan täydellinen paikka viettää kolmeviikkoa kielimatkalla. Siellä oli tarpeeksi kaikkea, muttei kuitenkaan liikaa ihmisiä tai liikennettä. Bussit kulkivat (välillä myöhässä..) ja niitä käytettiinkin ahkerasti, sillä liikuimme lähes joka paikkaan bussilla, sillä se oli niin helppoa. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja auttoivat kyllä mielellään, jos apua tarvitsi jossain.

Kielimatkalaisia oli Hastingsissä runsaasti, STS:n kautta opiskelijoita oli Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Puolasta, Saksasta, Ranskasta ja Espanjasta. Opiskelijoita oli myös todella paljon EF:n kautta, ja myös joidenkin muiden järjestöjen. Meidän päivittäinen aikataulu meni aikalailla niin, että herättiin aina puolitoista tuntia aikasemmin, kuin meiän piti olla jossakin. Varattiin 45min aikaa laittaa ittemme valmiiks, ja 45min matkaan bussilla kaupunkiin ja sieltä tapaamispaikalle. Päivät menivät arkisin niin, että meillä oli oppitunnit joko 9-12 tai 13-16. Jos oppitunnit meillä oli aamulla, meillä oli iltapäivällä jokin aktiviteetti, jos tunnit olivat iltapäivällä meillä oli aamulla jokin aktiviteetti. Neljän jälkeen jäätiin usein hetkeksi kaupunkiin, ennen kuin lähdettiin bussilla isäntäperheeseen, jossa syötiin päivällinen. Ilta-aktiviteetti alkoi vaihtelevasti joko 19.00 tai 19.30. Ilta-aktiviteetteja oli monenlaisia, käytiin grillaamassa, pelaamassa minigolfia ja kaikkea muuta kivaa.  Ratsastusviikolla ei ollut oppitunteja ja viikonloppuisin meillä oli yleensä jokin pidempi retki, kuten suurkaupunki vierailu.

Kotikatu

Ruoka oli asia josta puhuttiin paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Aamulla söimme aamupalan (=paahtoleipää, muroja tms.), kaupungille saimme mukaan lounaspaketin, joka tyypillisesti sisälsi eväsleivän, hedelmän, jonkin sortin patukan/keksejä ja sipsiä. Eväspaketeiden sisältöä vaihdeltiin usein muiden kanssa.  Suomessa olemme tottuneet syömään vähän ravitsevamman ja tukevamman lounaan, joten aika usein tuli sitten käytyä kaupassa ja ostettua esim. kolmioleipä, juotua pirtelöitä ja jotkut kävivät lähes päivittäin mäkkärissä syömässä. Päivällisen söimme vähän vaihtelevaan aikaan, yleensä n. 17-18.00. Meidän päivälliseen kuului oikeastaan lähes aina mikroruokaa, ekan viikon söimme myös papuja, sen jälkeen aloimme saada salaattia. Salaatti oli kyllä aivan täydellistä sen jälkeen kun paput pursuivat ulos korvista! Ruisleipää ja puuroa tuli joka tapauksessa kova ikävä.